Hiihtoloma ei kun siis talviloma lusittu muutaman tunnin päästä. Kyllä oli ihanaa, kun ei tarvinnut tehdä mitään suurempaa. Ei tarvinnut kuskata lapsia minnekään. Ei ollut pakko tehdä mitään.
Ensimmäisenä viikonloppuna en tainnut tehdä mitään muuta kuin söin suklaata ja hoidin lapsia. Vapaista huolimatta mies joutui lauantaina töihin. Yritin toki lauantaina keittää Jenskulle puuroa ilman että laitoin levyn päälle. Ai miten niin väsynut äiti? Mieheltä juuri kyselin, että mitä me oikein tehtiin viikko sitten. Kuulemma minä suunnittelin pätkiskakun tekemistä. Suunnitteluasteelle jäi. Sunnuntaina taisin käydä kävelyllä ja sinä aikana Johku oli leiponut isin avustuksella Milka-suklaakakun.
Maanantaina kunnostauduin ja kävin HIIHTÄMÄSSÄ. Eipäs, se oli tiistai. Maanantainahan kaveriperhe vieraili meillä. Tuo taisi olla lasten odotetuin tapahtuma lomalla. Päivä meni todella nopeaan. Ja herkuttelu sen kuin vain jatkui.
Tiistaina siis kävin hiihtämässä (tarkistus facebookista). Oli kyllä tekemistä tuossa. Ja mikä ikävintä, joka mäessä ei ollut latua. Olen melko (lue: erittäin) arka laskemaan ilman latua. Kadet sain erittäin kipeiksi lenkin jälkeen. Äitini sanoisi: "Se on vain tervettä kipua."
Keskiviikkona vein isommat lapset maatilalle (lue: anoppilaan) yökyläilemään. Itse suuntasin lounastamaan työkavereiden kanssa ja sen jälkeen shoppailemaan. Ilta vietettiinkin sitten hiljaisuudessa, kun lapsia oli vain yksi kotona.
Torstaina vuorossa oli mammailu. Mies lopetti jo loman ja suuntasi messuilemaan. Minä ja Jensku kahviteltiin ja rupateltiin ystäväni luona aamupäivä. Loppupäivä sitten tehtiin jotain. Hei, mehän käytiin vesisateessa vaunulenkillä. Olin ostanut itselleni lenkkivaatteet (hei, mehän käytiin tiistaina Kärkkäisellä shoppailemassa. Mukaan lähti myös Jenskulle syöttötuoli). Kun olin saanut Jenskun ulkovarusteisiin, siirrettyä vaunut sisäkautta takapihalta etupihalle ja itseni varusteltua, niin sade ei tuota uurastusta saanut sotkea. Loppumatkasta onneksi muuttui jo räntäsateeksi.
Torstai-iltana aloitin sykemittariseurannan. Pidin sykemittaria päällä 24 tuntia, jotta tietäisin paljonko kulutan peruspäivänä. Perjantaina en kuntoilut, oli aika normipäivä. Aamupäivästä nostelin tavarat lattioilta ja puolilta päivin suuntasin Jenskun kanssa anoppilaan siistijää evakkoon. Anoppilassa hengailtiin neljään asti ja sitten tulin kaikkien lasten kanssa kotiin. Perjantaina palasin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Mässäilykausi päättyi. Niin ja se tarkkailun tulema oli, että kulutin yli 3000kcal tekemättä mitään erikoista. Ja laskuri laski, että kulutukseni olisi 2000kcal. Kyllä lapsen hoito kuluttaa yllättävät paljon. Tulos myös selittää sen, miksi painoni vain nousi syödessäni 1700-1900kcal ja laski syödessäni 2200-2500kcal. Päiväkaloreiden on noustava yli 2000kcal, koska muuten syön armotta liian vähän!
Lauantai. Mitä ihmettä me teimme eilen? Taisimme vain olla ja minä kävin vaunulenkillä. Ja tänään sunnuntaina, emme tehneet sen kummempaa. Tai kyllä minä kävin Robinhoodissa ostamassa suihkun letkun (ja vähän kaikkea muuta, kun sain menemään yli 100e). Vaihdoin myös tuon letkun pikkuvessaan sillä aikaa kun mies pelasi isompien lasten kanssa Monopolya. Ja iltapäivästä kävin ystävän Tupperwarekutsuilla hiukan köyhtymässä. Eli eipä mitään kovin kummoista.
Loman yhteenvetona voin sanoa, että me vain olimme tekemättä mitään sen kummempaa. Ja se oli kivaa. Minä katselin muuten ohessa MM-hiitoja, muu perhe ei ymmärtänyt tuota ollenkaan.
Ja loppuun. Loman paras anti oli 3 täysin nukuttua yötä. Mies hoiti Jenskua kolmena yönä (ei peräkkäiset). Tämä oli luksusta! Ihanaa! Piristävää! Kaikkea überhienoa. Nyt on ollut uutisissa unitutkimuksista ja siitä, miten ihminen tarvitsee unta. Kyllä sen huomasi miehestä, että nuo valvotut yöt heti väsyttivät. Ja kyllä huomasi, miten ihanaa äidin oli saada nukkua. Uraäiti oli kuin uusi ihminen (ainakin hetkellisesti).
Mielestäni meillä oli todella hyvä loma, vaikken siitä mitään muistakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.