Eli, Uraäiti lähti miehensä kanssa Pariisiin ja jätti lapset anopin hoteisiin. Menomatkalla kentälle tunsin suunnatonta ahdistusta. Ei tällaisia tunteita (omasta mielestä, mies eri mieltä) ole ollut aikaisemmilla matkoilla. Onneksi matkamoodi löytyi sitten toisena päivänä. Ikävä ja ahdistus unohtuivat. Kaipa tuo on ihan ymmärrettävää, olenhan hämäläinen. Kaikki vie oman aikansa.
Pariisi - Helsinki (saa klikata)
Tosiaan. Kotoa suuntasimme omalla autolla Helsinki-Vantaan lentokentälle, josta lensimme Norwegianilla Pariisin Orlyn kentälle. Meno lento oli kaikkea muuta kuin kiva. Entinen lentämisestä nauttinut mamma oli kauhusta kankeana, jos kone vähänkin tärisi. Ja tuota epätaisaisuutta olikin jonkin verran matkan aikana. Noin puolet matkasta paloi istuinvyö-valo. Ison osan matkasta olimme pilvessä. Laskeutumisen alkaessa tärisi ikävän paljon, mutta onneksi loppulasku oli erittäin tasaista, Finnairin-tasaista. Paluu lento olikin paljon tasaisempi. Ei pelottanut. Paitsi nousussa, joka hiukan huojutti. Kotiin, yllätys yllätys, ajelimme jälleen omalla autolla. Oli muuten hiljainen juhannusliikenne yöllä.
![]() |
| Helsinki-Vantaalla traktorit työssä |
![]() |
| Pilvissä |
![]() |
| Juuri saavuttu Pariisiin |
| Lähtöselvityksen avatumisen odottelua paluumatkalla |
![]() |
| Paluulennolla oli hyvät jalkatilat ja tilaa muutenkin |

![]() |
| RER-junassa yrittämässä päästä hotellille. Tässä vaiheessa vielä hymyilytti. |
Lentokenttä - Hotelli
Hotellimme (Hotelli Istria) sijaitsi Montparnassessa, joka ei nyt ollut suosituinta turistialuetta. Ei haitannut. Hotellin valintaan vaikutti suhteellinen edullisuus sekä sijainti lentokenttäkuljetuksiin nähden. Lentokenttäbussi (Orlybus) sekä lentokenttäjuna (Orlyval = RER-juna) saapuivat vajaan kilometrin päähän sekä hotellilta noin
Lentokentältä lähtiessämme emme olleet varmoja, mistä bussit lähtisivät. Joten menimme RER-junalla, joka on vähän niin kuin metron ja junan välimuoto. Bussi olisi ollut ilmoitetulta matka-ajalta 30 minuuttia nopeampi sekä halvempi. Ei vain jaksanut alkaa siinä väsyneenä etsimään. Junan lähtö oli kuin olisi ollut huvipuiston Idänpikajunassa. Korkealla samanlaista kiskoa pitkin mentiin. Alku näytti hyvältä, kunnes tuli junan vaihto. Uuden junan seuraavalle asemalle sitten jumahdettiin. Jotain siellä junassa kuuluteltiin, mutta kun emme osanneet sanaakaan ranskaa, jäi tiedot saamatta. Ensimmäisellä asemalla odottelimme 30 minuuttia, seuraavalla 20 minuuttia. Tässä vaiheessa tuli laskeskeltua matka-aikaa, jos pysähdykset jatkavat samaa rataa. Asemia kun oli vielä 7 jäljellä. Onneksi lopulta alkoi homma sujua ja pysähdykset kestivät parisen minuuttia. Hienosti osattiin eksymättä (toki muutaman metrin ohi kävellen) hotellille.
Paluumatka suoritettiin bussilla. Matka-aika oli 22 minuuttia ja hintakin oli huomattavasti halvempi. Bussi oli juuri lähdössä, kun menimme, joten minkäänlaista odottelua ei tullut. Paitsi lentokentällä, jossa olimme 2-3 tuntia liian aikaisin. Kröhöm...
Nähtävyydet
![]() |
| Kävellen oli hyvä edetä. |
| Metroilemassa |
Illan ohjelmaan kuului jokiristeily sekä Moulin Rouge. Näihin kohteisiin kuljetuksen hoiti matkanjärjestäjän Cityrama busseillaan. Toimistolle kuljimme hienosti metroilla. Osasimme jopa suorittaa metron vaihdon. Matkayhtiöllä oli kyllä ihana palvelu yöllä Moulin Rougen jälkeen. Kuljettivat osallistujat omille hotelleilleen. Meidät oli laitettu viimeiseen bussiin ja hotellikin oli viimeinen. Eipä meidän lisäksi ollut muita kuin yksi seurue Seinen eteläpuolelta. Hiukan olivat ihmeissään meidän sijainnista.
Seuraavassa postauksessa nähtävyydet, joita kävimme kurkkimassa. Tulossa juttua myös erikseen syömingeistä sekä ajatuksia, joita Moulin Rouge herätti.







Matkakertomuksia on aina kiva lukea :) mulla on taas niin päin, että pelkäsin lentämistä ennen raskaaksi tuloa todella paljon (meni välillä ihan itkuksikin turbulenssin osuttua kohdalle) mutta nyt sitten vauvan kanssa matkustaessa olin itse rauhallisuus :)
VastaaPoistaEi minua niin paljoa pelota, jos lapset ovat mukana. Kyllä silloinkin vähän, mutta silloin pitää skarpata ettei näytä lapsille omaa olotilaa. Kyllä tämä on vielä ihan siedettävää, mutta katsotaan mikä tilanne on vaikka 10 seuraavan lennon jälkeen. Jos siis pelot kasvaa edelleen tyyliin että joka kerta pelottaa enemmän. Ja veikkaan, jos lennän ilman miestä, niin silloin ei ole samanlaista pelkoa. Molemmat vanhemmat eivät ole silloin samassa koneessa.
PoistaKiva lukea teidän matkasta. Itse en olekkaan koskaan Ranskassa käynyt.
VastaaPoistaKerta tämä oli minullekin ensimmäinen, mutta ei ehkä viimeinen.
Poista