Body Worlds

Heurekassa oli päänäyttelynä Body Worlds, jossa näytekappaleet olivat oikeita - kuolleita ihmisiä. Näyttelystä oli kohuttu paljon ja useamman kuulin sanovan, että oli aika järkyttävä. Kuulin tuttujen kertovan, kuinka heidän ystävänsä lähtivät kesken pois oksentamaan.

Eli odotukset olivat korkealla näyttelyn sykähdyttävyydestä, kun suuntasimme sinne työporukan kanssa. Kun saavuimme paikalle, niin vastassa odotti piiiiiitkä jono, olisikohan jonotusaika ollut noin tunnin, ainakin. Onneksi meillä oli ryhmäliput, jotka oli varattu etukäteen. Saimme vain kävellä jonon ohi. JES!

Suurella mielenkiinnolla suuntasin näyttelyä katsomaan. Muuten Heurekaa en kiertänyt, koska muut jutut olin nähnyt jo. Pakko sanoa, näyttely oli pettymys. Olihan se äärettömän mielenkiintoinen, mutta ei se minua mitenkään sykähdyttänyt. Ei tullut huonoa olo, ei ällöttänyt, ei noussut juurikaan mitään tunteita pintaan. Mielenkiinto oli ainoa, ja sellainen tieteellisesti tarkasteleva olo.

En osannut ajatella näyttelykohteita aitoina ihmisinä. Plastonointi (tai mitä nyt olikaan) oli saanut ruumiit täysin muovisiksi. Minulle ne olivat vain muovisia juttuja. Luurangotkaan eivät eronneet mitenkään muovisista versioista. Verisuoniston näkeminen oli upeaa, oli todella hienon näköinen. Alkiot eivät saaneet äiti-ihmisessä mitään negatiivisiä tunteita aikaan. Oli todella mielenkiintoista nähdä, miten 8. viikolla oleva sikiö (vai alkio) näytti jo ihan ihmiseltä. Ainoa mikä hiukan hätkähdytti oli noin viikolla 28. ollut sikiö. Se näytti ihan vauvalta. 36. viikolla ollut sikiö oli mielestäni ihan epätodellisen näköinen, ei ollenkaan näyttänyt vauvalta. Hiukan haikeutta koin, kun katselin raskaanaolevaa äitiä, jonka mahassa näkyi vauva. Siinä vain mietin, että mitäköhän heille oli tapahtunut. Ennakkoon oli mieleenkiintoa mennä katsomaan sekstailevaa pariskuntaa. Tästä olin kuullut kanssa juttua. Heidät oli sijoitettu erilleen muusta näyttelystä. No, eipä hetkauttanut mitenkään.

Vaikka näyttely oli mielenkiintoinen, niin onneksi ei tarvinnut maksaa täyttä hintaa. Ja mielestäni tuo ei ollut lainkaan paha. Ihan hyvin olisin voinut viedä Jontun sinne, varsinkin kun Jonttu osaa Viinaa Viinaat (= Olipa kerran elämät) ulkoa ja on kiinnostunut ihmisestä.

Näyttelyssä ei saanut kuvata, joten kuva lainattu Ilta-Sanomien sivulta.