Vuosi...voi haikeus!

Neiti vastasyntynyt

Tästä bloggauksen tapahtumasta on nyt tasan vuosi. Miten on mahdollista, että vuosi on kulunut näin nopeasti.

Uraäiti kotona: Elämän pieni ihme: Sinä päivänä kun Luoja teki sinut Hän ei muuta tehnytkään Heräs aikaisin, otti kynän käteen Rupes siinä piirtämään P...

Kuluneeseen vuoteen mahtuu valtavasti, valtavasti kaikkea uutta. Uusi ihana perheenjäsen, jonka kasvua on ollut lumoavaa seurata. Minun pieni palleroni on VUODEN! Yhden vuoden! Perheessämme ei ole enää vauvaa. Nuorimmainen on nyt taapero.

No, taapero hyvinkin. Neiti ei enää juurikaan konttaa, joka paikkaan kävellään. Neiti kiipeää sulavasti sohvalle ja alkaa siinä pomppia. Kiellon kyllä ymmärtää, mutta eihän sitä ole kiva totella. Neiti haluaa toisinaan myös syödä itse, toisinaan on kivempi kuorruttaa pöytä ruoalla. Neiti juo (tuttipullosta tosin) jo tavallista maitoa. Äidin maidoilla piipahdetaan vain aamuisin, koska äiti ei jaksa herätä 5-6 aikoihin.

Neiti 1-vuotias!

Jensku on valloittavan iloinen pakkaus. Neiti jaksaa hymyillä suurimman osan ajasta. Toki omaa tahtoakin löytyy ja pienimuotoisia raivareita on nähty (jos asiat eivät mene kuten neiti tahtoo). Isompia sisaruksia osataan jo kovasti komentaa, kyllä niiden kanssa on myös kiva leikkiä.

Yöllä Jensku nukkuu omassa sängyssään 20.30-(5)6, äidin vieressä unet jatkuvat 6.30-7.30 asti. Päivä sisältää pääsääntöisesti kahdet päiväunet, ulkona. Sisällä Jensku on nukkunut ensimmäisen kuukauden jälkeen alle kymmenen kertaa.

Viimeinen yö vauvana

Olen niin onnellinen Jenskuta sekä Jontusta ja Johkusta. Elämä on nyt täydellistä, meidän perhe on täydellinen.

Kukkuu

Ja lopuksi vielä tämä uutena versiona! Eli Egotrippi ja Mestaripiirros.