Moni asia on varmasti auttanut asiaa. Yksi suurimmista veikkaan olevan hormonitason palautuminen, johon meni tällä kertaan melko kauan. Luulen, että imettäminen piti mielen myllerryksessä ja kaikki halut poissa. Mieli alkoi tasoittumaan ja halut palaamaan, kun imetys kerrat vähenivät yhteen päivässä. Kroppa alkoi taas toimimaan kuten sen pitää. Nyt jaksaa taas hymyillä!
Lisäksi Projekti - Ihana minä! on varmasti auttanut asiaa, vaikka viimeisin kuukausi on mennyt penkin alle (ja blogissa on ollut hiljaista). Nyt on taas otettu härkää sarvista tuon projektin kanssa ja työ jatkuu, vaikkakin itsenäisesti. Kyllä se peilikuvakin vaikuttaa siihen millaiseksi tuntee itsensä.
Olen käynnyt ostamassa muutamat uudet vaatteet. Tosin enimmäkseen urheiluvaatteita, mutta nykyään on jotain asiallistakin päälle ihan arkena. Ja kun isompia lapsia pitää kuskailla päivittäin ties minne, niin ei viitsi ihan minkä näköisenä tahansa liikkua. Toki kyllä sitä toisinaan tulee kiire ja variksenpelätin suuntaa koululle.
Meikkaamispuoli on edelleen melko harvinaista. Kyllä minua näkee kaupungilla ja myös kotona vieraiden ollessa ihan ilman meikkiä. MUTTA toisinaan yllätän itseni (ja muut) ja laitan pienet pakkelit naamaan. Ystäväkin tässä viikko sitten kommentoi, että ollaanpa sitä tyylikkäänä, kun pikkusen olin sipaissut meikkivoidetta ja ripsiväriä naamaan. Ei se paljoa vaadi, kun ilme muuttuu.
Vaikka ulkona alkaa syyspimeydet, niin silti täällä paistaa aurinko. Taidan kyllä olla eniten syysihminen - silloinhan kaikki paras on tapahtunut - kolme ihanaa lasta syntynyt.
jeeee :)
VastaaPoista