"Tämä on kidnappaus...

... tavarasi on pakattu, kotiin ei ole tulemista. Alahan mennä."

Näin minulle toivotettiin, kun keskiviikkona tulin vesijumpasta kotiin. Kotipihalla oli odottamassa muka hajonnut auto täynnä tavaraa sekä kaksi miehen työkaveri - toinen myös kidnapattu kotoa ja toinen ryöstäjän ominaisuudessa. Näin alkoi minun ja O:n "panttivanki"-matka eli romanttinen illallinen, jonka Pallerokerho (= mieheni, O:n puolisko sekä P = tuttu Vaasan reissulta) olivat järkänneet. P kuskasi meidät metsästysmajalle, jossa oli odottamassa katettu pöytä kera kynttilöiden ja ruusun terälehtien - sekä viinit ja skumpat.

Ämmä-viiniä laivalta

Kippistä! Koska kumpikaan meistä O:n kanssa ei ollut syönyt päivän aikana juurikaan mitään, niin P ryhtyi kokkaamaan meille. WOU! Alkupalaksi oli mozzarellaa, marinoitua punasipulia sekä aurinkokuivattua tomaattia. Pääruokana lohkoperunoita, pippuripihviä ja barbequekastiketta. Jälkiruokana jokin liköörijuttu (näkyy taustalla seuraavassa kuvassa). Pulloja alkoi kertyä myös pöytään melko kiitettävästi. Miten kaksi tyttöihmistä muka pystyisi tuollaisen määrä (8 pulloa?) juoda? Jätimme juomapuolen melko vähälle (taisi olla pettymys järjestävälle taholle) ja panostimme ruoasta nauttimiseen. Aivan mahtavan herkullisen illallisen P meille taikoi, vaikka kokkausolot olivat hyvin alkeelliset.

Oli meille varattu saunomismahdollisuus, mutta emme käyttäneet sitä. Parin lautapelikieroksen jälkeen alkoi väsy painaa vai mitä tästä sanotte?

P kiltisti kuskasi meidät seuraavaan kohteeseen eli Lahden seurahuoneelle, josta meille oli varattu huone. Kävimme heittämässä tavarat huoneeseen ja suuntasimme yksille Bar & Bistroon. Saatiinpa järjestävälle taholle otettua kuva, ettei menty suoraan nukkumaan. O oli herännyt aamulla viideltä ja itse myös olin ottanut Jenskun viideltä viereen pörräämään (+ ollut vesijumpassa ja saunassa), niin nämä selittivät sen, että nukkuminen houkutti meitä. Ja mehän nukuimme hyvin.

Aamulla sitten suuntasimme nauttimaan aamiaisesta, kaikessa rauhassa. Tämän jälkeen hengailimme vielä huoneella, ennen kuin oli aika lähteä etsimään autoa. Kotiinkuljetusta ei enää ollut, vaan itse sain toimia kuskina. Autossa oli kyllä aikamoiset tuoksut, kun sipuleiden marinaadia oli ilmeisesti päätynyt jonnekin väärään paikkaan. No jäipä perinteiset tuoksut jälleen meidän autoihin. Näin käy aina, kun auto on jollainen miespuoleisella tutulla lainassa.

Pieni osa aamiaisesta.

Kiitos koko pallerokerholle hienosta illallisesta ja rentouttavasta hetkestä. Oli mukavaa O tutustua sinuun paremmin. Ehkä meitä on pehmitelty tai hyvitelty (Pallerokerho oli risteilemässä kun tämä mamma oli pahasti flunssan kourissa) sen verran, että voimme ottaa pallerot mukaan meidän tyttöjen Nintendopeli-iltaan.

Ja kaikki muut tiesivät tästä, paitsi me. Kaikki miehen ja O:n työkaverit sekä myös minun kaverit. Ja niin olen taas saanut itseni nolattua puheillani. No ei voi mitään.

Ja näin jälkikäteen kuulin kaikkea "kivaa" mitä olisi vielä pitänyt olla. Meidän "maksetun miehen" olisi kuulemma pitänyt kokata pelkässä esiliinassa ja O:n pomon olisi pitänyt soittaa 7.30, että miksei O ole palaverissa ja kaikkea muuta kivaa.