Samanlainen tilanne oli kun odotin neitiä viisi vuotta sitten. Esikoisen aikaan ei ollut vastaavaa. Tästähän pähkäilijä saa mietittävää. Eli minun tapauksessa huonovointisuus kuuluu enemmänkin tyttövauvan odotukseen kuin poikavauvan. Tämän huomasin myös raskauden alussa. Tai sitten syynä on laskettuaika syyskuussa. Esikoinen syntyi marraskuussa kun taas neiti ja tuleva pikkuinen syyskuussa. Huom, oletan vahvasti ettei uusin perheenjäsenemme synny vielä elokuussa. Tai sitten syynä on yhteisvaikutus: tyttö ja syyskuu. Joka tapauksessa, ei ole kivaa.
Tällä hetkellä olen erittäin iloinen, kun odotan meidän iltatähteä eli lapset eivät tarvitse 24/7 leikittämistä, hoitoa, vahtimista jne. vaan antavat äidin levätä. Neiti jopa otti tehtäväkseen äidin hoitamisen. Vaikka lapset ovat jo isompia, niin ei tämä äidin lepäämisen salliminen niin yleistä ole. Miksi isän sallitaan ottaa päiväunet ja äidin ei? Onneksi tänään toisin ja äiti saa levätä.
Huomenna tosiaan loppuu sairasloma. Kaksi kuukautta kotona oloa takana ja noin kahdeksan edessä. Tänään olen kyllä ihmetellyt, että kuinka toiset kykenevät olemaan äitiysvapaaseen asti töissä. Itse olen kaikkea muuta kuin työkuntoinen. Iso hatun nosto heille, joiden vointi sen sallii. Kuitenkin sairaslomalle jäänti oli paras ratkaisu kohdallani, mitä olen tehnyt. Vaikka ei se helppoa ollut. Kun viihtyy töissä ja ajattelee paljon työkavereita, niin huonoa omaatuntoa sitä potee alkuun. Onneksi olo helpotti parissa viikossa. Tippa oli kyllä linssissä päivänä, jolloin jäin pois. Ehkä noilla raskaushormoneillakin oli oma osuutensa. Onneksi esimiehen esimies antoi positiivisen palautteenasa sähköpostitse. Jos tämä mies olisi sanonut samat asiat kasvotusten, niin itku olisi ollut taattua. Sama tilanne oli muuten raskauden alussa. Henkilön kysymys: "kuinka voit" sai saman tunnepurkauksen aikaan. Höpsöä!
Nyt kuitenkin lepoa ja yritän nauttia olosta. Toivottavasti kohta voin nousta ylös ja ottaa kutimet kouraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.