Terveyspalvelut: julkinen vs. yksityinen

Pää on ollut viime päivät aivan tyhjä. En ole millään keksinyt mistä kirjoittaisin. Yhtä huono tilanne on ollut myös kutomusten suhteen. Ideoita ei vain synny. Kuitenkin parina viime yönä on hiukan aivot raksuttaneet. Haastetta on ollut muistaa ideat aamuisin. Kutomuksien suhteen tällä hetkellä teossa neidille Hello Kitty-villasukat, ja kun uudet langat tulevat, niin esikoiselle pitää suunnitella Ninjago pipo ja sukat. Ja tilauksessa on myös yksi tyttöjen pipo. Eli lankoja odotellessa. Yksi huono puoli huomattu. Ainakin 7-veljestä-lanka pölyää liikaa. Jos pidemmän ajan kutoo putkeen, niin alkaa silmiä kirvellä. Mä en  halua olla langoille allerginen, en halua, en.

Mutta sitten kirjoitusideaan. Yksityinen vs. julkinen. Ja erityisesti, kun on kyse terveydenhuollosta lapsilla ja neuvolakäytännöstä.

Ihan ensimmäisenä ennen valituksia pitää korostaa, että yleisesti ottaen on mahtavaa, miten hyvin Suomessa toimii julkinen terveydenhuolto. Miten mahtavasti täällä seurataan raskaus-ja vauva-aikoja neuvoloissa? Miten mahtavaa on, että tarjotaan äitiysavustus (pakkaus tai rahana)? On upeaa, että Suomessa on mahdollisuus pidempään kotona oloon lasten kanssa.

Jos kaikki on näin hienoa, niin olenko minä vain tottunut liian hyvään? Lääkärissä käymme yksityisellä, niin aikuiset kuin lapset. Jokaisella on vakuutukset, jotka kattavat hyvin hoidot. Me kyllä olemme sairasta sakkia, sillä vakuutuksen omavastuut ovat yleensä täynnä jo helmi-maaliskuussa. Tosin, eihän tuo omavastuun täyttyminen vaadi kuin kaksi käynti yksityisellä lääkäriasemalla.

Ja miksi me käytämme yksityistä? Kaikki alkoi kun esikoinen alkoi sairastella noin vuoden ikäisenä. Terveyskeskuksessa saimme aina itsemme eristykseen, koska epäilynä oli joka kerta keuhkokuume. Se kyllä muuttui aina keuhkoputken tulehdukseksi. Kerran sitten menin yksityiselle. Diagnoosi infektioastma. Avaavalla lääkkeellä selvittiin ilman antibiootteja. Tämän jälkeen joutui aina julkisella puolella selittämään, että  EI OLE KYSE keuhkoputken tulehduksesta. Saataisko vain sitä avaavaa hengitellä? Ja kaikista ärsyttävintä oli joka kerta käydä koko sairaskertomus alusta loppuun asti läpi. Eihän lapsi sairastu silleen, että voisi omalle lääkärille aina mennä, joten päivystyksessä oli aina eri ihminen vastassa. Yksityisellä pystyi varaamaan myös viikonlopuille lähes poikkeuksetta samalla henkilölle ajan.

Toinen esimerkki yksityisen asiakkuudesta on esikoisen korvien putkitus. Julkisella puolella saatiin kesällä vuonna X lähete korvalääkärille putkitusta varten. Syksyllä esikoinen sairasti reilun kuukauden aikana 4 korvatulehdusta. Tämä mamma suuntasi yksityiselle. Putket olivat korvissa kahden viikon sisällä, ja ihana vakuutusyhtiö hoiti mallikkaasti maksusitoumuksen. Tammikuussa seuraavan vuoden puolella tuli julkiselta puolelta kutsu korvalääkärille, jonka tehtävän oli harkita laitetaanko meidät puolen vuoden putkitusjonoon. Peruin ajan ja sanoin, että putket on jo korvissa. Tietenkin oma aktiivisuus julkiselle puolelle olisi voinut nopeuttaa prosessia siellä, mutta ei siinä jaksanut enää käydä taistoon. Tämän jälkeen kaikki korvajutut olemme käynneet molempien lasten kanssa samalla lääkärillä, joka muuten oli ensimmäisiä lääkäreitä, joka huomioi minut. Yleensä äitini oli kuskina sekä neuvonantajana. Lääkärit puhuivat aina hänelle. Korvalääkäri oli ensimmäinen, joka huomioi vain minut, nuoren äidin. Luottamus syntyi!

Julkisella puolella minulla on ihana oma neuvolatäti. Mutta ne lääkärit. Neuvolalääkäreille on todella huonosti aikoja. Kokemukset muutenkaan eivät ole hyvät. Ensimmäisessä ja toisessa raskaudessa kävin lääkärit neuvolan yhteydessä, mutta nyt haluan myös palvelua eli kolmannessa olen käynnyt lääkärit yksityisellä. Toisen raskauden jälkitarkastuksen kävin myös yksityisellä, koska esikoisen ajoilta jäi trauma. Lääkäri oli esikoisen jälkitarkastuksessa sitä mieltä, etten tarvitse ehkäisyä: täysimetin ja menkat eivät olleet alkaneet. Hhhmmm... Miltäköhän aikakaudelta tuo setä oli? Ihan yleisesti on tiedossa, ettEI IMETTÄMINEN EHKÄISE! Ja suvussakin on esimerkkejä tästä ehkäisykeinosta. ;) Onneksi tiesin asian, ja lopulta pitkän inttämisen jälkeen sain reseptin. Lopputulema oli, etten enää mene jälkitarkastukseen julkiselle puolelle. Haluan kunnon ammattilaisen. Toisen raskauden aikana harkitsin, josko olisin käynnyt lääkärit yksityisellä. En kuitenkaan saanut aikaiseksi. Joka kerta oli eri lääkäri. Yhdellä esimerkiksi oli tutkimuksiin liittyvä kirja auki pöydällä ja joka toinen sana oli öööö.... Ja kyseessä oli ilmeisesti kandi, koska poika oli vain muutaman vuoden minua vanhempi. Ei kiitos samaa enää. Tässä syyt miksi nyt käyn kaikki lääkärit yksityisellä. Ja miten ihanaa on mennä, kun tietää saavansa palvelua. Lääkäri oikeasti kuuntelee mitä puhun. Tietää mitä ja miten tutkia. Sanoo, että soitto vain jos tulee jotain kysyttävää. Aikaa löytyy aina. Kaikki on sujunut niin mallikkaasti, että on todella hyvä olo näin loppuvaiheessa. Ihan harmittaa, ettei enää ole lääkärikäyntejä. Seuraava onkin sitten jälkitarkastus. Kuitenkin masuasukin synnyttyä lääkärille kyllä lähtee viestiä, että pikkuinen syntynyt. Ja tämä kaikki taas siitä syystä, että luotan lääkäriin.

Mutta olenko siis tottunut liian hyvään enkä osaa arvostaa julkisen puolen palveluja? Haluan saada palvelua ja sujuvaa asioiden hoitoa. Haluan voida luottaa lääkäriin. Meidän kohdalla nämä eivät ole toimineet julkisella puolella, ja siksi yksityinen puoli on saanut meidän perheen asiakkaiksi. Onpahan muille sitten enemmän aikoja julkisella puolella, kun meidän sairasteleva perhe ei jonottele päivystyksessä. Ja usein kommentti netissä yksityinen vs. julkinen on, että miksi maksaa yksityisestä, kun samat lääkärithän siellä on kuin julkisella puolella. Tottahan tämä on suurelta osalta, mutta ei meidän kohdalta. Julkinen ja yksityinen sijaitsevat eri kunnissa = eri lääkärit. Joten jatkossakin aion hyödyntää vakuutuksia ja hankkia hoitoa sekä PALVELUA yksityiseltä puolelta. En ole mielestänyt tottunut liian hyvään, haluan vain osaavaa, laadukasta ja asiallista palvelua.

Ensimmäinen sairaalajakso v. 2006

Ja on meillä ihan hyviäkin kokemuksia julkiselta puolelta. Lahden puolella olemme viettäneet esikoisen kanssa kolme noin viikon mittaista sairaalajaksoa infektioastman takia, ja olimme useamman vuoden kontrolissa siellä. Terveen paperit tulivat lopulta, mutta lääkkeet tarpeen edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti.