Raskausarpia vai Rakkausarpia?

Törmäsin jälleen yhden äidin erittäin synkkään tekstiin raskausarvista. Siitä, kuinka ei ole enää mallinnäköinen lapsen saannin jälkeen, ei saa enää miestä itselleen sekä jos laihtumisen myötä ei arvet katoa, niin silloin on itsarin paikka. Aloin sitten itse pohtia, mitä mieltä minä olen raskausarvista.

Aihe herättää varmasti monia ajatuksia. Toiset kärsivät arvista ja toiset pitävät niitä luonnollisena osana itseään. Toisia ärsyttää, kun arvista valitetaan ja toiset ärsyyntyvät, kun niiden sanotaan olevan osa elämää. Missä olisi kultainen keskitie ? Sellaista ei taida olla olemassa, kun kyse on naisista. Varsinkin äideistä, joiden mielipiteet tuppaavat olemaan melko kärkkäitä internetin ihmeellisessä maailmassa.

Mitä raskausarvet sitten ovat? Ja ovatko ne kuinka yleisiä? Terveyskirjasto.fi kertoo arpijuovista seuraavaa:

Arpijuovia (raskausarpia) syntyy yhdeksälle kymmenestä naisesta raskauden aikana rintoihin ja alavatsaan, usein myös reisiin. Niitä tavataan myös kahdella kolmasosalla murrosikäisistä tytöistä ja nuorista naisista sekä noin kolmasosalla nuorista miehistä. Syynä on useimmiten nopea painonnousu, jolloin iho ei ehdi venyä riittävästi vaan ihon sidekudos repeää. Nuorilla miehillä arpijuovien ilmestyminen voi liittyä urheiluun, samoin voimakkaiden kortisonivoiteiden käyttöön taipeissa, etenkin nivus- ja kainaloseuduissa. Myös sisäinen kortisonilääkitys lisää arpijuovien vaaraa. Kehonrakentajilla arpijuovat syntyvät anabolisten steroidien käytön seurauksena.

Toinen raskaus, rv 38+0.

Eli raskausarpia on lähes jokaisella eikä niiden tulo vaadi edes raskautta. Itselläni on muistona teiniajoista raidut lanteilla sekä reisissä. Raskaus on tuonnut alavatsaan sekä mahaan jokusen raidan. Onnekseni voin sanoa, että olen vähällä selvinnyt, vaikka kudostyyppi muuta antaisi olettaa. Ensimmäisessä tuli jokunen, toisessa vanhat kasvoivat reippaasti pituutta ja tässä kolmannessa yksi arpi on hiukan pidentynyt.


On yksilöllistä paljonko arpia tulee, ja mikä on kenenkin mielestä paljon/vähän. Monet ovat minua onnitelleet, miten vähällä olen selvinnyt. Kerran olen törmännyt tilanteeseen, jossa lääkäri kauhisteli arpieni suurta määrää. Menen kyllä normaalistikin helposti sanattomaksi, mutta yleensä keksin jälkikäteen mitä olisi pitänyt sanoa. Tuohon päivittelyyn arpien paljoudesta en ole vieläkään keksinyt vastakommenttia. Tapahtumasta on yli kaksi vuotta, ja silloin olin käymässä työhöntulotarkastuksessa. Sanattomaksi menen edelleen. :D

Nykyraskaus rv 34+1, vanhat arvet lähes huomaamattomia.

Oma mielipiteeni on, että raskausarvet kertovat eletystä elämästä, ja siitä, että naisen vartalo on tehnyt arvokasta työtä. Arvet eivät haittaa ja bikineissä kehtaa kulkea. Vaikka mallinmitat ovatkin kaukana. Kuitenkin joillekin asia on kova pala, varsinkin jos käyttää kroppaa työvälineenä (tanssijat, mallit yms.). Kuitenkin toivon, että jokainen arvostaisi vartaloaan sen verran, että olisi sille armollinen lapsen saannin jälkeen. Onhan se aivan käsittämätöntä mihin nainen kykenee. Ja kyllä luonto hoitaa nuo arvetkin vaaleammiksi, kunhan antaa ajan kulua. Toisen raskauden aikana luin odottavan äidin kommentin miehensä lohdutussanoista, kun tuleva äiti surkutteli peilin edessä: "Eivät nuo ole mitään raskausarpia vaan RAKKAUSarpia!" Näillä sanoilla olen myös itse lohduttautunut, jos arvet ovat häirinneet.




Mielipiteeni toki voisi olla erilaiset, jos raskaudet olisivat saaneet mahani tiikerinraidoille. Tai sitten ei. Ei voi tietää. Mennään näin ja näillä eteenpäin eikä murehdita liikoja. Eihän?

18,5cm pitkä arpi

Ja löytyyhän minulta muisto myös polvesta 10 vuoden takaa, kiitos korjausleikkauksen. Tämän arven totutteluun menikin pidempi tovi. Paras siedätys oli lähteä Turkkiin, jossa ei voinut olla kuin shortseissa/hameessa. Näin sitä tottui tuohonkin jälkeen, joka on nyt osa minua ja elämääni.