Kolmekymppinen...

6.2.1983 klo 23.17 syntyi pieni pallero, jolla oli kokoa 3050g ja 50,5 cm.Tämä tyttö prinsessa olin MINÄ. Nyt 30 vuotta myöhemmin olen naimisissa ja minulla 3 ihanaa lasta. Olen opiskellut ja saanut vakituisen työpaikan. Vaikka elämä ei aina olekaan ruusuilla tanssimista, niin kaikki on kuitenkin hyvin!

1-vuotias

"Mä on kolmekymppinen, oon kolmekymppinen

Takana on luja putki rillu vuosien
Oon kolmekymppinen, kolmekymppinen
En oo enää sinisilmäinen, mä oon kolmekymppinen"

Noh, eihän tuo ihan täsmää. Rilluvuosia ei taida olla vielä takana kuin 1-2 vuotta. Eiköhän nuo ole vielä edessä. Olen alle 50-vuotias, kun Jenskusta tulee täysi-ikäinen. Kerkeehän sitä sitten rillutella tuon mieheni kanssa.



Syntymäkertomukset vauvakirjasta (näitä kirjoittaessa tuli ihan tippa linssiin):

Äitini:
"Supistukset alkoivat lauanataina 5 pv. heti aamusta. Päätis alkaa leipomaan laskiaispullia ettei jää tekemättä. Tarjosimme mummolle ja papalle kahvit. Touhusin niin paljon kuin jaksoin. Sauna lämmitettiin, kävimme kävelyllä. Supistuksia oli aika tiuhaan ja tuntuivatkin joltain. Saunottiin isän kanssa oikein kunnolla. Käytyämme nukkumaan uni ei meinannut tulla kun vatsassa "supisi". Aamuyöstä nukuin 3 tuntia. Piti nousta ylös, yritin touhuna jotina. Epäilin, että tuleeko sä lähtö tänään. YRitin tavoittaa Liisa-kätilöä, ois tarvinnut vähän neuvoa. En tavoittanut. Soitin siskolle, joka epäili kovasti "onko sulla muka supistuksia", Sisko tuli tytöjen kanssa meille isän käydessä työkaverin luona. Tytöt lähtivät luistelemaan, menimme mukaan kävelämään. Oli vaikea olla kävelemässä kun niin "supisi". Ei viivytty kauaa. Huilasin kotona. Mummoltakin kysyttiin neuvoa, joka oli sitä mieltä että kannattaa lähteä kohtapuolin sairaalaan kun 10.30 asti supistukset oli alle 5min välein ja kesti melkein puoli minuuttia. Puoli viiden aikaan lähdimme sairaalaan. Pikkuhiljaa olist sieltä tulossa. Supistukset voistuivat vielä paljon. Kätilö Orvokki valmisteli äidin synnytykseen. Sirkka avusti sinut maailmaa klo 23.17. Syntymäsi jälkeen sait hetken olla äidin rinnan päällä. Olit aika sinertävä ja "nariseva", joten olit muutaman tunnin lämpölaapissa (aisoletissa). Äiti oli kovasti väsynty syntymäsi jälkeen. Onnellinen kuiteskin pienestä tytöstä. Miten ihana oli saada sinut viereen kun meidät siirrettiin osastolle. Olit tuikasti kapalossa "folio" ympärillä, ettei vain palella. Osastolle päästi lastenhuoneeseen ja omaan koriin. ÄIdillä oli huoli sinusta. Kysyin yölläkin mitä sinulle kuuluu. Myöhemmässä vaiheessa itse kuulinkin "mitä kuuluu"."

Isäni: 
"Olin omalta osaltani avustamassa sinua tähän maailmaan. Muualta tulleiden tietojen mukaan isän mukana olo synnytyksessä on "liikaa" isälle. Minulle se ei ollut. Koin sen elämäni tärkeinpänä ja ihmeellisimpänä tapahtumana. Jo ensimmäinen kosketus ja katse sinuun vakuutti sen, että olen isän rakas oma kulta. Muuten, kun pääsi ilmestyi näkyviiin, olit isän mielestä Arvo-ukin näköinen.
Muualta tulleet viestit syntymästäsi olivat mm: "onnea terveestä tytöstä", ja tietysti Matti-papan sanonta: "Taitaa vaivata jokin puutostauti, kun tulee vain tyttöjä!" Kyllä Pappa iloinen on sinusta!"

Toivottavasti ei haittaa, kun nämä tähän kopioin. ;) Laiskuuttani en jaksanut ennakkoon kysyä lupaa. :D